Katkelmia sarjan eri osista

 

Pirre - lentävä fillaristi

 

Ote Luvusta 4

...

Pirre kertoi Hannalle koko tarinan alusta alkaen rajuilmasta ja päätyen yhteiseen kokeiluun Jeren kanssa.

- Niin, ja nyt me nähtiin, ettei kello toimi sullakaan, kun mitään ei tapahtunu, vaikka sä pyöräytit kelloo, Pirre lopetti kertomuksensa.

- Joo, mut kellohan ei oo nyt pyörässä kiinni. Voi olla, ett se vaatii jonkin kulkuvälineen, ennen ku se toimii, Jere keksi samassa.

- Totta, Pirre totesi ja otti kellon käteensä pyöräyttäen sitä kerran myötäpäivään ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään.

 

Samassa Pirre hävisi näkyvistä ja lähti nousemaan ylös toisten katsoessa lamaantuneina ylöspäin Pirren äänen suuntaan.

...

 

Ote luvusta 15

...

Sen jälkeen rontit hyökkäsivät. Hanna kyyristyi pyörän taakse suojaan Jeren huitoessa rontteja repullaan, jonka hän vaihtoi nopeasti vieressään maassa lojuvaan, tukevaan oksaan. Sammal pöllysi taistelun tuoksinassa. Hanna ihmetteli Jeren voimia ja nopeutta, sillä rontteja lenteli ympäriinsä ja paiskautui puihin. Hetki sitten hänen takanaan oleva rontti makasi pienen matkan päässä kyljellään. Hanna ryömi Pirren luokse suojaamaan häntä ilmassa lenteleviltä ronteilta sekä muulta irtonaiselta. Samassa hän huomasi Jeren makaavan maassa Pirren toisella puolen.

- Se et siis ollutkaan sä, joka sai ton pyörremyrskyn aikaan, Hanna totesi.

- Mä sain sen kyllä alulle, mutt se näyttää jatkuvan ja voimistuvan ilman mua, Jere selitti muka huolettomasti, mutta Hanna näki hänen silmistään, miten peloissaan Jere oli – kuten hänkin.

...

 

Pirre - syvissä vesissä

 

Ote luvusta 6

...

- Kuunnelkaa… heinäsirkkoja…

- Harvinaisen terävä-äänisiä heinäsirkkoja, Jere totesi.

- Hölmöt! Tavarat kasaan ja töpinää kinttuihin! Hanna huudahti, jolloin Pirre ja Jerekin heräsivät toimimaan.

 

Pidemmittä puheitta he pakkasivat reppunsa, heittivät ne selkäänsä ja lähtivät työntämään pyöriään puolijuoksua polkua pitkin ylös rinnettä ja kohti pyörätietä. Siritys voimistui voimistumistaan ja Pirre pysähtyi pyörätien reunaan sanoen toisille:

- Onpa kaunista.

- Eikä oo!  Hanna huusi.

- Onks sulla se kuori vielä kaulassa? Jere kysyi hädissään, mutta Pirre ei vastannut, vaan kuunteli siritystä lamaantunut ilme kasvoillaan.

- Ota se pois! Hanna huusi ja ajoi Pirren viereen. Hän laskeutui polkimilta ja ravisti Pirreä päättäväisesti hokien samalla useita kertoja: - Laita se kuori taskuun – kuuletko!?

Pirre havahtui ja katsoi ympärilleen kysyen:

- Mitä sä huudat?

- Laita se kuori taskuun! Hanna ja Jere huusivat yhteen ääneen hätääntyneinä ja lopulta Pirre oivalsi, otti kuoren kaulastaan ja laittoi sen taskuun.

 

Siritys oli voimistunut korvia huumaavaksi ja läheiset pensaikot alkoivat kahista ikään kuin niihin olisi lentänyt lintuja. Ystävykset polkaisivat pyöränsä liikkeelle niin nopeasti kuin pystyivät ja lähtivät polkemaan kaupunkiin päin kuin tuli olisi ollut kintereillä – eikä yhtään liian aikaisin, sillä Hanna tunsi korvanlehdessään nykäisyn juuri ennen kuin sai pyöränsä liikkeelle.

...

 

Ote luvusta 8

...

Äkkiä vihreys hänen ympäriltään repesi ja vesi muuttui vaahdoksi. Pirre havahtui ja sukelsi pois vihreästä vaahdosta. Keuhkoja pakotti, mutta hän oli tajuissaan – äskeinen lamaannus oli haihtunut ja hän halusi turvaan, pois vedestä. Pirre oli juuri saapumassa matalaan rantaveteen – vielä vähän matkaa ja hän saisi päänsä pinnalle. Samassa hänen viereensä ilmestyi suuri kala tai tarkemmin katsottuna se ei ollutkaan kala, vaan jokin muu kalaa ihmismäisempi olento. Se oli pukeutunut veden kasveihin ja levään, silmät olivat kuin kalalla, mutta siniset ja sillä oli vihreän levän peittämät, suomuiset ja räpylämäiset kädet sekä jalat.

...

 

Pirre - metsän kätkemä

 

Ote luvusta 8

...

Pirre katsoi heitä tarkasti ohittaessaan heidät ja huomasi, että molempien silmät olivat vääränväriset. He näyttivät siltä kuin olisivat havainneet tytöt, mutta tytöt hiippailivat varovasti taakseen vilkuillen kahvilan luokse ja pysähtyivät hetkeksi katsoakseen kelloa.

- Vartin yli kaks – ei taideta ehtiä Kertsan kyytiin, Hanna totesi pettyneenä.

- Pitäiskö meidän mennä linja-autoasemalle, Pirre mietti ja huomasi samassa feikkien tulleen ulos 13 A-rapusta. - Ne vaistos, ett me ohitettiin ne, Pirre tuumi.

 

He huomasivat toisensa samaan aikaan ja tytöt lähtivät juoksemaan. Pirre otti terhon jälleen käteensä sekä Hannasta kiinni toisella kädellään ja he juoksivat ajattelematta, minne.

- Juoskaa vielä vähän matkaa – se teidät tänne tuonut auto on edessä olevissa liikennevaloissa, kirkas ääni sanoi heidän yläpuoleltaan. Pirre ja Hanna huomasivat sen kuuluvan varpuselle, joka lensi heidän päidensä päällä. - Juoskaa, juoskaa vaan! Me viivytämme teidän takaa-ajajianne sen aikaa, että pääsette kyytiin, varpunen lupasi ja liversi: - Kaikki tänne! Kaksi tunkeilijaa – eliminointi!

 

Samalla hetkellä tytöt huomasivat Kertun punaisina palavissa liikennevaloissa ja juoksivat jäljellä olevat sata metriä niin kovaa kuin pystyivät. Matkaa oli vielä noin kaksikymmentä metriä, kun valot vaihtuivat keltaisiksi. Kerttu kaasutti… vihreiksi… Kertun auto lähti liukumaan eteenpäin…

...

 

Ote luvusta 15

...

Pirre saapui luolan ovelle ja muisteli soihdun himmeässä valossa avainkolon paikkaa. Jos soihtua ei olisi ollut, hän olisi mennyt luolan oven ohi. Toivottavasti tämä on oikea ovi, Pirren mieleen juolahti. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa pohtia sitä enempää, sillä aikaa ei ollut paljon. Hän ei ehtinyt kuitenkaan sovittaa avainta koloon, sillä raahustavat askeleet lähestyivät häntä. Hän meni nopeasti kallioseinämän viereen litteäksi ja kuunteli. Askeleet lähestyivät ja Pirre huomasi olennon vasta, kun se oli hänen kohdallaan. Kookas kiusanhenki pysähtyi oven luo. Pirre pidätti hengitystään...  Oliko se havainnut hänet? 

...

 

Pirre - kiven vankina

 

Ote luvusta 1

...

Pirre laski sen pöydälleen ja katsoi sitä jonkin aikaa ja kuin jonkin pakon sanelemana hän ojensi kätensä ja kosketti sormellaan kiven pintaa. Kuuma aalto hulvahti hänen lävitseen ja ennen kuin Pirre ymmärsi, mitä oli tapahtunut, sormus oli hänen vasemman kätensä nimettömässä.

 

Pirre oli kuin kuumeessa. Hänen vartalonsa tuntui palavan. Hän meni peilin eteen ja katsoi itseään. Hän näytti ihan samanlaiselta kuin ennenkin, muttei kuitenkaan samanlaiselta. Pirrestä tuntui, että hän oli vankina jonkun itsensä näköisen sisällä – jonkun, joka näytti häneltä, mutta oli jotenkin ilkeämmän ja julkeamman oloinen. Hänen silmänsä välkkyivät pahansuovasti ja hänen hymynsä oli pilkallinen. Mitä hänelle oli tapahtunut? Pirre yritti vetää sormuksen sormestaan, mutta se oli tarttunut niin tiukasti, ettei se lähtenyt edes saippualla ja vedellä, vaikka hän kuinka yritti.

...

 

Ote luvusta 6

...

- Tiesitteks te, ett kaupunki järjestää nuorille talvilomalla keskiviikkona bussikuljetuksen Hemokselle? Ilmoittautuminen oli netissä ja paikkoja oli vielä vapaana, Pera ilmoitti heidän istuessaan keilahallin kahviossa keilaamisen jälkeen.

- Me ilmoittauduttiin jo, Anna kertoi.

- Ja mä, Mari lisäsi.

- Niin, ett jos kiinnostaa, kannattaa toimia nopeesti. Kai sä Hanna tuut, niin mun haaremi olis täydellinen, Pera sanoi hörpäten kahvimukistaan.

- Voit tiputtaa mut haaremilistaltas. Mä luulen, ettet pysy ees Annan ja Marin vauhdissa, Hanna tuumi viileästi.

- Älä nyt kaikkia tyttöjä kahmi. Jätähän muillekin, Jere nauroi.

- Voi olla, ett joudun luovuttamaan Hannan suhteen. Se on niin nihkee mulle. Toisaalta toi vastahakoisuus on tosi kiihottavaa. Mutt sovitaan vaan, ett sä huolehdit Hannasta sillä aikaa, kun mä keskityn muihin naisiin, Pera jutteli.

- Keihin muihin naisiin? Anna kysyi pisteliäästi.

- Suhun, kultaseni, suhun, Pera sanoi antaen suukon Annan poskelle.

- Vai oon mä joku muu nainen. Sä oot uskomaton, Anna puuskahti kyllästyneesti.

- Koeta kestää, Hanna lohdutti ja virnisti.

- Kotona taitaa oottaa katumusharjoitukset, Pera tuumi ja iski silmää.

- Sä taidat tehdä ton tarkoituksella, Jarmo naureskeli.

- Shhht, ettei Anna kuule. Itse asiassa ne katumusharjoitukset on just se juttu, Pera veisteli ja iski silmää.

- Jos et nyt Mäkinen oo hiljaa, niin tää yhdessäolo on taakse jäänyttä elämää, Anna varoitti jäätävästi.

- Nyt on tosi kyseessä, kun puhutellaan sukunimellä, Pera totesi ja nipisti suunsa kiinni.

...

 

Pirre - vapauttava valo

 

Ote luvusta 8

...

Pirre otti tukea käytävän seinästä, sillä lattia tuntui keinuvan. Hänen ohitseen meni tutun näköisiä ihmisiä, mutta hän ei kuitenkaan tunnistanut heistä ketään. Pirren päässä surisi ja otsalle kohosi kylmä hiki. Hän taisi nähdä omiaan tai jotain oli pahasti vinossa. Joku oli tulossa häntä kohti ja tulijassa oli jotain tuttua, mutta Pirre ei pystynyt tarkentamaan, mitä tuttua.

...

 

Ote luvusta 19

...

Tumma hahmo seisoi kalliolla katsellen alas laaksoon. Oli merkkejä, että tapahtumat alkoivat kehittyä suuntaan, joka johtaisi lopputulokseen. Millainen se olisi, riippui tytöstä, joka oli ihmisen sukua, mutta hän luotti tyttöön. Ratkaisut eivät tulisi kuitenkaan olemaan helppoja, mutta helpot ratkaisut eivät tuottaneet koskaan tulosta.

...